Jaakolla olisi ollut oikeus riittäviin avohuollon palveluihin jo keväästä 2019 lähtien - Kainuun soten viranhaltijat kohtelevat törkeästi

10.05.2022

Päivitetty 12.5.2022

Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden kahdessa päätöksessä 2020 ja 2022 todetaan, että Jaakon päivittäinen avuntarve voidaan turvata avohuollon toimenpitein, ja hänellä on oikeus vammaispalvelulain pohjalta myös riittävään henkilökohtaiseen apuun.


Mitä Kainuun soten sos.työntekijä Maarit Rautiainen on tehnyt? Hän esti henkilökohtaisen avun saamisen keväällä 2019, täysin ammattitaidoton asiakkaiden kiusaaja.

 

Mitä teki johtava sos.työntekijä Tiina Kiiltomäki ja sos. työntekijä Tarja Pääkkönen syksyllä 2020. He eivät noudattaneet hallinto-oikeuden päätöstä 21.10.2020, jonka mukaan "asiakkaan riittävä päivittäinen avun tarve voidaan turvata avohuollon toimenpitein".


 - Nämä ammattitaidottomat paskat yrittivät pakottaa läheisen omaishoitajaksi ja päättivät antaa henkilökohtaista apua vain 30 tuntia kuukaudessa harrastuksiin.


Mitä teki tuolloin Kainuun soten vammaispalvelujen vastuualuepäällikkö Anna-Liisa Kainulainen? Hän piti täysin umpikierona em. päätöstä riittävänä turvaamaan Jaakon auttaminen kotonaan. Myös hän yritti pakottaa läheisen omaishoitajaksi.


Mitä teki Kainuun sote-kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto, hallintoylilääkäri Esa Ahonen, hallintojohtaja Anu Huttunen ja kuollut lääkäri Kristiina Kananen sekä sotesta poistunut lääkäri Olli-Pekka Koukkari? He kaikki hyväksyivät em. viranhaltijoiden toiminnan kuten apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston johtaja Maria Siurua. Lisäksi he ovat yrittäneet painostaa Jaakko osastohoitoon ja myös valehdelleet lausunnoissaan.


Nämähän ovat täysin mielivaltaisesti toimivia viranhaltijoita. Heidän ei tarvitse kunnioittaa vammautuneen ihmisen ihmisarvoa, eikä subjektiivisia oikeuksia, eikä asiakaslähtöisyyttä eikä Suomen vuonna 2016 ratifioimaa YK:n vammaisten oikeuksien sopimusta. Eikä näköjään hallinto-oikeuden päätöksiäkään.


Vammaispalvelulain 8 §:n mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.


Palveluasuminen kuuluu kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisiin palveluihin, joten palvelu tulee myöntää subjektiivisena oikeutena, jos henkilö täyttää vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa asetetut myöntämiskriteerit. Kunta ei voi määrärahojen puutteeseen vedoten evätä palvelun saantia.


Kunnalla on oikeus päättää palveluasumisen järjestämistavasta. Lähtökohtaisesti asiakkaan omalle käsitykselle on annettava erityistä merkitystä päätettäessä palveluasumisen järjestämistavasta.


Jaakko on kotiutunut 5.12.2017, olosuhteet ja kotona olemista tukevat toiminnot ja asiat on järjestetty asianmukaisesti (mm. Jaakon tahto ja hoitosuunnitelma joulukuulta 2017 ja Esa Ahosen lausunto maaliskuulta 2019).


Kajaanin keskussairaala, Kainuun sote on yksipuolisella päätöksellään katkaissut Jaakon kotihoitoringin 15.3.2019.Sen jälkeen Jaakko on joutunut itse järjestämään ympärivuorokautisen auttamisen kotonaan. 


Kainuun soten vammaispalvelujen viranhaltijat Maarit Rautiainen, Eija Soursa, Tarja Pääkkönen, Tiina Kiiltomäki ja Anna-Liisa Kainulainen ovat myös törkeästi kohdelleet Jaakkoa, kieltämällä häneltä lakisääteiset riittävät palvelut kotonaan pärjäämiseksi.


Sosiaalityöntekijä Maarit Rautiainen vastuualuepäällikkö Eija Soursan kannattamana esti Jaakolta kokonaan avohuollon palvelut kotiinsa ja kieltäytyivät henkilökohtaisen avun järjestämisestä. Rautiaisen päätöksellä 9.7.2019. Kainuun sote-kubtayhtymän yksilöasioiden jaosto osoitti olevan täynnä vain viranhaltijoiden ”kumileimasimia”.


Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi Maarit Rautiaisen ja yksilöasiain jaoston päätöksen ja totesi päätöksessään 21.10. 2020 mm., että "asiakkaan päivittäinen avuntarve voidaan turvata avohuollon toimenpitein".


Tätä päätöstä sos.työntekijä Tarja Pääkkönen ja johtava sos.työntekijä Tiina Kiiltomäki eivät noudattaneet marras-joulukuussa 2020, ja yrittivät pakottaa Jaakon läheisen viralliseksi omaishoitajaksi ja lisäksi antoivat henkilökohtaista apua koskevan päätöksen 30 tuntia kuukaudessa eli 1 tunti päivässä.


Tämän kieron vittuilun ja painostamisen hyväksyi vastuualuepäällikkö Anna-Liisa Kainulainen ja Kainuun soten yksilöasiain jaosto.


Tämän jälkeen Pohjois-Suomen hallinto-oikeus totesi päätöksessään helmikuussa 2022, että henkilökohtaista apua 30 tuntia kuukaudessa on liian vähän.


Asiaan liittyvät taustat on käyty tarkasti läpi nettisivustolla www.kainuu-uutiset.com


Oikeuskäytäntö:


- palveluasumiseen kotona liittyvä henkilökohtainen apu kotipalvelulla ja henkilökohtaisella avulla.


Palveluasumisen järjestämistapa


Vaikeavammaisella henkilöllä on vammaispalvelulain ja -asetuksen edellytysten täyttyessä subjektiivinen oikeus palveluasumiseen liittyviin palveluihin. Palveluasumista suunniteltaessa ja siitä päätettäessä on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön mielipiteet ja yksilöllinen tilanne.


Järjestämistapaa valittaessa on kiinnitettävä huomiota palvelusuunnitelmassa kuvattuun palvelutarpeeseen ja erityisesti vammaisen henkilön omiin käsityksiin siitä, miten ja missä palveluasumista tulee järjestää. Kunnan päätöksen palveluasumisen järjestämisestä on perustuttava selvitettyyn vammaisen henkilön palveluasumisen tarpeeseen. Vammaisen henkilön elämäntilanteella, esimerkiksi perhesuhteilla, on myös merkitystä päätettäessä palveluasumisen järjestämistavasta.


Vammaispalveluasetuksen 10 §:n mukaan palveluasumiseen kuuluvat ne asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Näitä palveluja voivat olla avustaminen liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi.


Palveluasumiseen liittyvät palvelut voidaan järjestää esimerkiksi kotipalvelun avulla (siihen kuuluu myös kotisairaanhoito), henkilökohtaisen avun avulla, edellä tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia yhteen sovitettuna. Palveluasuminen tukitoimineen voidaan järjestää vammautuneen kotona.


KHO 26.11.2020 T 4294:


Hallinto-oikeus totesi mm., että "kunnan on huolehdittava, että palveluasumiseen oikeutettu henkilö saa hänelle riittävät ja sopivat palvelut".


KHO 11.10.2019 T 4719:


Henkilökohtainen apu - Henkilökohtainen apu yöaikaan:


"Kunta oli päätöksellään myöntänyt A:lle 98 tuntia henkilökohtaista apua viikossa. Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen ja palautti asian sille uudelleen käsiteltäväksi todeten, että henkilökohtaista apua on myönnettävä 14 tuntia lisää viikossa."


Selvityksen mukaan A on vaikeasti cp-vammainen ja tarvitsee apua käytännössä kaikissa toimissaan. Hänelle on myönnetty henkilökohtaista apua 98 tuntia viikossa, mutta yöllisen avuntarpeen osalta kunnan päätöksessä yökotihoito ja turvapuhelin katsottiin riittäviksi. A on pyytänyt, että apua myönnetään ympäri vuorokauden eli myös yöaikaan, sillä hän tarvitsee yöllä asennon vaihtoja, jotka vähentävät hänen spastisuuttaan. Jos hän saa yöaikaan spastisuus-kohtauksen, hän ei kykene hälyttämään apua eikä ottamaan siihen määrättyä lääkettä. Kohtaukset ovat hyvin kivuliaita. Jos A:lla on henkilökohtainen avustaja myös yöaikaan, hän pääsee wc:hen yöllä, mikä vähentää hänen riskiään saada virtsatieinfektioita.


A:n avun tarpeesta saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että A joutuu olemaan myönnetyllä henkilökohtaisen avun tuntimäärällä liian pitkän ajan sängyssä ilman avustajaa. A:lle on myönnettävä henkilökohtaista apua aiemmin myönnetyn 98 tunnin sijasta 112 tuntia viikossa. KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun."


KHO 12.7.2017 T 3515:


"A oli pyytänyt, että hänelle myönnetty palveluasuminen järjestettäisiin omaan kotiin henkilökohtaisen avun ja kotipalvelun turvin. Kunta hylkäsi hakemuksen.


Hallinto-oikeus: "Järjestämistavasta päätettäessä on kaikissa tapauksissa otettava huomioon, että palveluasuminen on järjestettävä siten, että valittu tapa vastaa henkilön tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumisen tarpeeseen. Kunnan on näin ollen järjestettävä palveluasuminen henkilökohtaista avustajaa käyttäen, jos henkilö välttämättä tarvitsee näin järjestettyä palveluasumista tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumiseen. Palveluasumisen järjestäminen henkilökohtaista avustajaa käyttäen on kokonaisuudessaan kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva palvelu. Vaikeavammaisella henkilöllä ei toisaalta ole subjektiivista oikeutta vaatia palveluasumisen järjestämistä haluamallaan tavalla, ellei kyse ole järjestämistavasta, jota hän välttämättä tarvitsee tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumiseen."


KHO 7.3.2014 T 714:

Omaishoidon tuki - Omainen avustajana


"Viranhaltija on myöntänyt henkilölle vammaispalvelulain nojalla palveluasumisen kotiin. Henkilö on hakenut vammaispalvelulain nojalla henkilökohtaista apua 38 tuntia viikossa päivittäisistä toimista suoriutumiseen. Viranhaltija on hylännyt hakemuksen. Perustelujen mukaan Henkilö tarvitsee apua aamu- ja iltatoimiinsa, mutta päivisin pärjää kotona omin avuin. Hänen puolisonsa on päivisin töissä, mutta muina aikoina hän pystyy auttamaan tarvittaessa miestään. Palveluasuminen voidaan toteuttaa henkilökohtaisen avun sijasta myöntämällä henkilön puolisolle omaishoidon tuki.


A on oikaisuvaatimuksessaan esittänyt, ettei kunta ole päättänyt palveluasumisen toteuttamistavasta. Hänen edun mukaista on se, että se toteutetaan vaimon antaman henkilökohtaisen avun turvin. 


Perusturvalautakunta on hylännyt oikaisuvaatimuksen. Lautakunnan mukaan henkilön sairaus huomioon ottaen puolison palkkaamista henkilökohtaiseksi avustajaksi ei voida pitää perusteltuna. Omaishoito on ensisijainen tukimuoto tässä tilanteessa.


Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt henkilön vaatimuksen puolison toimimisesta henkilökohtaisena avustajana. Kunnalla on kuitenkin velvollisuus järjestää henkilölle myöntämäänsä palveluasumiseen kuuluvat palvelut. Tästä syystä hallinto-oikeus on kumonnut perusturvalautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakuntaan uudelleen käsiteltäväksi.


HaO totesi, että henkilön puolisoa ei voida velvoittaa toimimaan puolisonsa omaishoitajana. Myöskään kuntaa ei kuitenkaan voida velvoittaa järjestämään palveluasumista nimenomaan henkilön esittämällä tavalla eli lähinnä henkilökohtaisen avun turvin.


Asiassa ei ole ilmennyt, että kunta olisi tarjonnut palveluasumisen toteuttamiseksi esimerkiksi kotihoidon palveluja. Kunnan on täytettävä sille kuuluva palvelujen järjestämisvelvollisuutensa. Tästä syystä perusturvalautakunnan on asiaa uudelleen käsitellessään selvitettävä mahdolliset palveluasumisen järjestämistavat ja tämän jälkeen päätettävä asiasta. Näissä oloissa hallinto-oikeus ei voi tässä päätöksessä ottaa kantaa henkilökohtaisen avun tuntimäärään. KHO pysytti HaO:n päätöksen."


KHO 31.10.2012 T 3032:


"Henkilö on syntynyt vuonna 1986. Hän asuu itsenäisesti omassa asunnossaan. Asiassa on esitetty useita terveydentilaa koskevia lausuntoja, joiden mukaan henkilöllä on diagnosoitu high functioning autismi ja kielellinen erityisvaikeus.


Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain säännöksistä ilmenee, että vammaisuuden edellyttämiä palveluja ja tukitoimia järjestetään ensisijaisesti vammaispalvelulain nojalla. Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeuskin, että kyseinen henkilö on sellainen vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, jolla on oikeus vammaispalvelulaissa tarkoitettuihin henkilökohtaiseen apuun ja palveluasumiseen.


Kun lisäksi otetaan huomioon, että henkilökohtaista apua voidaan antaa myös palveluasumiseen liittyen asiakkaan tarpeen edellyttämällä tavalla, ei henkilön tarvitsemia palveluja olisi tullut järjestää kehitysvammalain 2 §:n 6 kohdassa tarkoitettuna yksilöllisenä hoitona ja muuna huolenpitona vaan vammaispalvelulaissa tarkoitettuina palveluasumisena ja henkilökohtaisena apuna.


Tämän vuoksi on hallinto-oikeuden päätös, siltä osin kuin henkilön valitus on hylätty, samoin kuin sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumottava ja asia palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitettujen palvelujen myöntämiseksi vaikeavammaiselle henkilölle."


KHO 14.8.2012 T 2154:


"Hakija on pyytänyt, että hänelle järjestetään vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen hänen omaan kotiinsa siten, että hänelle korvataan henkilökohtaisen avustajan palkkauksesta aiheutuvat kustannukset 70 tunnilta viikossa.


HaO katsoi, että kunnan sosiaali- ja terveysjaoston tulee varattuaan vaikeavammaiselle henkilölle tilaisuuden esittää lisäselvitystä avun tarpeestaan ja muista olosuhteistaan ratkaista asia uudelleen ja järjestää A:lle palveluasuminen henkilökohtaisen avustajan avulla tai muulla riittävällä tavalla. KHO pysytti HaO:n päätöksen."


KHO 19.10.2011 T 3004:


"Henkilöllä on ollut ALS-taudin oireita vuodesta 2001 lähtien, ja hänelle on tehty tämän sairauden diagnoosi syyskuussa 2003. Hänelle on myönnetty palveluasuminen, ja hän on asunut palveluasumisryhmässä keväästä 2006, jolloin hänelle on palveluasumisryhmästä saatavan avun lisäksi myönnetty henkilökohtaisen avustajan apua 15 tuntia viikossa.


KHO katsoi, että kun otetaan huomioon henkilön vaikeavammaisuudesta ja avun tarpeesta saatu selvitys sekä sairauden poikkeuksellisen vakava, etenevä luonne, hänen palveluasumisryhmässä saamansa apu ja hänelle myönnetty henkilökohtainen apu 15 tuntia viikossa eivät ole riittäviä turvaamaan hänen jatkuvaluonteista välttämätöntä avuntarvettaan."


KHO 23.3.2009 T 714:


Sosiaalihuollon asiakaslaki - Itsemääräämisoikeus


"KHO kumosi HaO:n ratkaisun ja viittasi sosiaalihuollon asiakaslain 1 §:n säännökseen, jonka mukaan asiakaslain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa.


- Mitä tämä on ollut Anna-Liisa Kainulaisella, Tiina Kiiltomäellä, Tarja Pääkkösellä, Maarit Rautiaisella?Kaukana hyvästä palvelusta ja kohtelusta. Jaakolla olisi ollut oikeus henkilökohtaiseen apuun jo keväällä 2019!!!


KHO viittasi myös asiakaslain 4 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet. Sosiaalihuollon asiakaslain 8 §:n 1 momentissa on lisäksi säädetty, että sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.


- Jaakon toivomuksia, mielipidettä, etua ja yksilöllisiä tarpeita, toivomuksia ja mielipidettä ei ole mitenkään otettu huomioon Kainuun sotessa.


KHO katsoi, että vaikeavammaisen henkilön olosuhteet olivat muuttumassa siten, että hänen oikeutensa asua asumistukiyksikössä tuli lakkaamaan. KHO katsoi, että asia oli tullut uuteen tilaan. KHO totesi, että sosiaalilautakunnan jaoston tuli järjestää hänen palveluasumisensa olosuhteiden muutoksen johdosta uudestaan. KHO totesi vielä, että vaikeavammaisella henkilöllä ei ole subjektiivista oikeutta vaatia palveluasumisen järjestämistä haluamallaan tavalla. Viranhaltijan ja jaoston on kuitenkin otettava huomioon kunnan harkintavaltaa ohjaavat edellä tarkoitetut säännökset."


KHO 14.11.2007 T 2900:


"Korkein hallinto-oikeus kumosi ratkaisun ja katsoi, että palveluasumista voidaan järjestää vaikeavammaisen kotiin. Myös kehitysvammaista voidaan pitää vammaispalvelulain tarkoittamana vaikeavammaisena. Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja tukitoimet on tarkoitettu myös alaikäiselle vaikeavammaiselle lapselle silloin, kun lapsen erityistarpeet hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioon ottaen edellyttävät vanhemmilta tavanomaisen vanhemmuuden ylittävää erityistä valvontaa ja huolenpitoa.


Korkein hallinto-oikeus totesi vielä, että kunnan tulee palveluasumista järjestettäessä huolehtia siitä, että palveluasumiseen oikeutetulle henkilölle tarjotaan hänelle sopivat ja riittävät palvelut ja näitä palveluita järjestäessään kunnan on otettava huomioon se, että esimerkiksi omaishoitajana toimiminen perustuu sopimukseen ja edellyttää siten omaishoitajan suostumusta."


KHO 30.3.2006 T 761:


"Kun vaikeavammaiselle oli järjestetty palveluasuminen kotona henkilökohtaisen avustajan turvin, mikä on palveluasumiseen liittyvänä maksuton erityispalvelu. Kunnan oli huolehdittava myös avustajan palkanmaksuun liittyvistä toimenpiteistä vammaisen henkilön ollessa siihen itse kykenemätön."



Vaikeavammaisuuden määrittely


Vaikeavammaisena henkilönä asumisen suhteen pidetään vammaispalveluasetuksen 11 §:n mukaan henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluontoisesti, vuorokauden eri aikoina, tai muutoin erityisen runsaasti.


Edellytyksenä ei ole se, että henkilö tarvitsisi kaikkina vuorokaudenaikoina kotona suoriutumisessaan toisen henkilön apua. Säännöksen soveltamisen kannalta riittävää on, että vaikeavammainen henkilö tarvitsee jatkuvaluonteisesti vuorokauden eri aikoina muutoin erityisen runsaasti toisen henkilön apua. Henkilön avuntarpeen ei tarvitse siten olla kaikkina vuorokaudenaikoina esiintyvää.


- Mutta se siis voi myös olla kaikkina vuorokaudenaikoina esiintyvää avun tarvetta, vrt. Jaakko.


Vaikeavammaisuutta määriteltäessä ja arvioitaessa henkilön oikeutta palveluasumiseen arvioinnin lähtökohtana on vammaisen henkilön toimintakyky. Mitään vammaisryhmää ei ole tarkoitus sulkea säännöksen soveltamisen ulkopuolelle.


- Ks. myös Suomen vuonna 2016 ratifioima YK:n vammaisten oikeuksien sopimus.


Mikäli henkilö sairautensa johdosta tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisissä toiminnoissa suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti erityisen runsaasti ja henkilön tarvitsema apu on järjestettävissä avohuollon tukitoimin, voi kyseessä olla palveluasumisen suhteen vaikeavammainen henkilö.


KHO 1.8.2016 T 3262:


"A haki palveluasumista. Viranhaltija hylkäsi hakemuksen. A haki oikaisua ja vaati, että hänelle myönnetään joko vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen tai laitoshoitopaikka. Lautakunta pysytti viranhaltijan ratkaisun. Sen mielestä A:n avun tarve ja olosuhteet huomioon ottaen häntä ei voida pitää sairauksiensa johdosta vammaispalvelulain tarkoittamana vaikeavammaisena henkilönä palveluasumisen suhteen. Lautakunta katsoi, että vaikeavammaisen henkilön oikeutta vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota hänen itsemääräämisoikeutensa toteutumiseen ja kykyynsä ilmaista omat tarpeensa ja käsityksensä hoitonsa järjestämisestä. Sairaalan psykogeriatrisen osastoryhmän maaliskuussa 2014 tekemän kannanoton mukaan A tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa, eikä hän kykene ottamaan kantaa asioihinsa.


Hallinto-oikeus kumosi lautakunnan päätöksen ja palautti asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus käsitteli palveluasumisen kustannuksia koskevan korvausvaatimuksen hallintoriita-asiana ja vahvisti, että A:lla on oikeus saada kunnalta korvaus hänelle palveluasumisesta 8.8.2014 alkaen aiheutuneista kustannuksista.


Hallinto-oikeuden mukaan vammaispalvelulaissa henkilökohtaista apua koskevassa lainkohdassa on mainittu, että henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan ja että vaikeavammaisen henkilön on kyettävä ilmaisemaan tarvitsemansa avun sisältö.


Palveluasumista koskevissa säännöksissä vastaavaa mainintaa ei ole, eikä oikeus vammaispalvelulain mukaiseen palveluasumiseen siten edellytä, että henkilö itse kykenisi määrittelemään tarvitsemansa avun ja tukitoimen tarpeen. Se, että henkilö tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa, ei ole este vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen myöntämiselle, jos hänen hoidon tarpeensa ei edellytä pääasiassa sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista."


- Jaakon kohdalla minäkin olen ei-terveydenhuollon ammattilaisena vastannut hänen avustaan (myös hoivasta ja huolenpidosta vuodesta 2015 lähtien ja myös hengitystä tukevan laitteiston aikana 2017 lähtien). Myös Kainuun sote on palkannut Jaakon kotihoitorinkiin 2017-19 muita kuin ns. terveydenhuollon ammattilaisia, mm. tarjoilijan ja alasta vain kiinnostuneen artesaanin.


"Asiassa esitetty selvitys osoittaa, että A tarvitsee toisen henkilön jatkuvaluonteista ja runsasta apua. Hänen avun tarpeeseensa on esitetyn selvityksen mukaisessa sairauden vaiheessa voitu vastata avohuollon palveluilla. A on siten vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin ja vammaispalveluasetuksen 11 §:n tarkoittama vaikeavammainen henkilö, joka välttämättä tarvitsee palveluasumista suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. A:n oikeutta saada vammaispalvelulain mukaisia vaikeavammaisen palveluasumiseen liittyviä palveluja ei ole voitu syrjäyttää järjestämällä hänelle palveluja sosiaalihuoltolain nojalla. KHO pysytti hallinto-oikeuden ratkaisun."


- Myös Jaakon kohdalla Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on todennut lainvoiman saaneessa päätöksessä 21.10.2020, että "asiakkaan tarvitsema päivittäinen avuntarve voidaan turvata avohuollon järjestelyillä".


KHO 18.7.2016 T 3192:


 - Vaikeavammaisuus - Kustannusten korvaaminen


"Kunta oli päätöksellään 2.11.2012 hylännyt A:n edunvalvojan B:n hakemuksen, jonka mukaan kunnan olisi korvattava A:n yöpymisestä hoivakoti X:ssä aiheutuneet kustannukset. Nämä kustannukset on jouduttu kattamaan lainavaroin. Kunta totesi, että sillä on oikeus päättää vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen järjestämistavasta. Kotiin järjestetyt palvelut olivat sen mukaan A:lle riittävät.


Hallinto-oikeus velvoitti kunnan korvaamaan osan A:lle aiheutuneista kustannuksista. Kunta ja A valittivat molemmat korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus ei käsitellyt kunnan valitusta, sillä se oli saapunut myöhässä. Sen sijaan se velvoitti kunnan A:n valituksesta korvaamaan kaikki A:lle aiheutuneet kustannukset."


Korkein hallinto-oikeus perusteli asiaa näin:


"A on vammaispalvelulaissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, jolle kunta on järjestänyt palveluasumista vuodesta 1998 alkaen. Palveluasumiseen on liittynyt alun perin ympärivuorokautinen hoito ja valvonta. Ympärivuorokautisen hoidon ja valvonnan yöaikainen osuus on 1.7.2009 alkaen korvattu sillä, että A:lla on ollut käytössään joka päivä kello 22-7 turvaranneke ja mahdollisuus sillä tavoin pyytää itselleen tarvittaessa apua. A: sairastamaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvän itsetuhoisuuden vuoksi A ei ole kokenut asumistaan näin järjestettynä itselleen turvallisena.


A on ollut hoidettavana mielenterveydellisistä syistä lyhyen jakson joulukuussa 2011 ja uudestaan elokuussa 2012 ja tämän jälkeen 2.9.2012 alkaen, kunnes hänet on kotiutettu 12.10.2012 oman asuntonsa sijasta hänen edunvalvojansa järjestämälle paikalle Y:n hoivakotiin, jossa hänelle on ollut tarjolla ympärivuorokautista hoitoa ja valvontaa. Kunta on järjestänyt A:lle paikan ympärivuorokautista hoitoa tarjoavasta toisesta hoivakodista 21.12.2012, jonne A on päässyt muuttamaan 10.1.2013 asunnon muutostöiden valmistuttua.


A:lle on aiheutunut väliaikaisesta asumisesta X:n hoivakodissa yhteensä 18 555 euron suuruiset kustannukset, joiden korvaamisesta kunta on kieltäytynyt lähtien siitä, että A ei ole mielenterveyskuntoutujana lainkaan vammaispalvelulaissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö.Hallinto-oikeus on puolestaan katsonut, että A on vammaispalvelulaissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, mutta kunta on laiminlyönyt A:n olosuhteissa vain palveluasumiseen liittyvän yöaikaisen hoidon ja valvonnan järjestämisen, joten korvausta ei ole määrätty maksettavaksi A:lle vaaditun määräisenä.


Valituksessaan A ja hänen edunvalvojansa ovat tuoneet esille, että käytännössä mistään ei ole ollut hankittavissa sellaista palvelua, jossa palvelu olisi tuotettu erikseen A:n kodissa tai muualla yöaikaan, eikä A:n tilanteessa ole ollut myöskään ajateltavissa, että häntä olisi vuorokauden aikana siirretty eri paikkoihin riittävän hoidon ja valvonnan järjestämiseksi.


Korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuin hallinto-oikeus, että A:n tilanteesta saatu selvitys huomioon ottaen kunta on laiminlyönyt järjestää A:n sairaalasta kotiuttamisvaiheessa hänelle välttämättömät vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaiset palveluasumiseen liittyvät palvelut koko vuorokauden osalta, kun A:lle ei ole järjestetty yöaikaista hoitoa ja valvontaa. Tämän laiminlyönnin seurauksena A on joutunut hankkimaan itselleen välttämättömät asumispalvelut muualta. Tämän vuoksi kunta on velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneet väliaikaisen asumisen kustannukset kokonaisuudessaan."


- Jaakko on kotiutunut 5.12.2017. Samalla Kainuun sote-kuntayhtymä on katsonut, että hän pärjää kotonaan työntekijöiden tukemana eli on hyväksynyt Jaakon palveluasumisen kotonaan. Jaakko on joutunut itse järjestämään ympärivuorokautisen auttamisen 18.3.2019 lähtien, asian käsittely korvauksien osalta hallinto-riita-asiana on kesken Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa.


KHO 17.5.2016 T 2191:


"A haki vammaispalvelulain mukaista palveluasumista. Kunta myönsi palveluasumisen ajalle 22.11.2013-28.2.2014, mutta hylkäsi hakemuksen 1.3.2014 alkaen todeten, että A:n esittämästä päiväohjelmasta ei tullut esille sellaista jatkuvaluontoista ja erityisen runsasta avun tarvetta, jota vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitetaan. Lisäksi vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat toissijaisia suhteessa muiden lakien nojalla järjestettäviin palveluihin ja tukitoimiin. A:lla oli mahdollisuus saada riittävät palvelut omaishoidon ja kotihoidon tarjoamien palveluiden avulla.


A valitti hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus kumosi kunnan päätöksen ja totesi, että A:lla oli vammaispalvelulain toissijaisuutta koskevasta vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin säännöksestä huolimatta oikeus tuon lain mukaiseen palveluasumiseen, koska häntä oli pidettävä vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsi toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti.


A:n oikeutta palveluasumiseen ei voitu syrjäyttää tarjoamalla hänelle vastaavia sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja kuten kotihoitoa.Kunta valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO hylkäsi valituksen ja velvoitti kunnan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut."


KHO 3.9.2018 T 4005:


"Kaupunki on myöntänyt A:lle (s. 2009) vammaispalvelulain nojalla järjestettävän palveluasumisen kotiin määräaikaisena, sillä palvelu oli tarkoitus toteuttaa jatkossa kotisairaalahoitona A:n kotona HUS:n toimesta.


A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksen. Asiassa saadun selvityksen mukaan A on 8-vuotias vaikeasti kehitysvammainen henkilö, jolla on liikunta-, näkö- ja kuulovamma. Lisäksi A:lla on nielun alueen kehityshäiriö, jonka vuoksi hänellä on henkitorviavanne ja hän käyttää myös mahalaukkuavannetta. A tarvitsee vammaisuutensa ja erityisesti henkitorviavanteen vuoksi ympärivuorokautista apua. A:n avun tarve oli toistaiseksi turvattu omaan kotiin järjestettävänä palveluasumisena vammaispalvelulain nojalla. Viimeisin päätös oli tehty määräajaksi, koska palvelu toteutettaisiin jatkossa vammaispalvelulain sijaan terveydenhuoltolain 25 §:n mukaisena kotisairaalahoitona HUS:n toimesta A:n kotona. Hoidon toteuttamista kotisairaalahoitona perusteltiin sillä, että A tarvitsee jatkuvaa valvontaa ja hoitoa sairautensa vuoksi. Hallinto-oikeus totesi, että vammaispalvelulain 4 §:n mukaan palveluja järjestetään toissijaisesti eli silloin, kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja sopivia palveluja muun lain nojalla. Kun otetaan huomioon A:n tarvitsema sairaanhoidon osaamista vaativa hoito sekä saatu selvitys palvelun sisällöstä HUS:n järjestämänä ja tuottamana, hoito on voitu järjestää kotisairaalahoitona.


A valitti KHO:een, joka kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian kaupungille. KHO:n mukaan A on vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen henkilö. Vammaispalvelulain 4 §:stä johtuu, että kaupunki on velvollinen järjestämään A:lle palveluasumisen vain, jos kotisairaalahoito ei ole hänen palvelutarpeeseensa nähden riittävä ja sopiva palvelu. Tätä arvioitaessa tulee huomioida, että terveydenhuoltolain ja vammaispalvelulain mukaiset palvelut eivät ole toisiaan poissulkevia palvelumuotoja, vaan niitä voidaan järjestää myös rinnakkain. KHO totesi, että A:n asumisen ja avun järjestämisessä ei ole yksinomaan kyse sairaanhoidosta, vaan hän tarvitsee apua myös liikkumisessa, pukeutumisessa ja muissa tavanomaisissa elämän toiminnoissa. Kotisairaalahoito ei vastaa tällaiseen avun tarpeeseen eikä siten ole yksistään A:n palveluntarpeeseen nähden riittävä palvelu."


KHO 3.9.2018 T 4002:


"A:ta ei siten ollut pidettävä vammaispalvelulain 2 §:ssä tarkoitettuna vammaisena henkilönä, jolla on erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista. A:n sairaudesta johtuva hoito on voitu järjestää kotisairaalahoitona."


- Entä kun sairaudesta johtuvaa hoitoa ei haluta jatkaa kotisairaanhoitona ja asiakasta halutaan painostaa laitoshoitoon vastoin hänen tahtoaan? Jaakko on kotiutunut 5.12.2017 ja kaikki auttavat työntekijät on neuvottu ja opastettu hänen kotonaan 5.12.17 - 15.3.19. Sen jälkeen hänet jätettiin ilman Kainuun soten ns. kotisairaanhoitoa.


KHO 20.12.1999 T 4165:


"Tapauksessa oli kysymys palveluasumisen järjestämisestä kehitysvammaiselle lapselle hänen omassa kodissaan henkilökohtaisen avustajajärjestelmän turvin. Tapauksessa kehitysvammaisen lapsen äidille oli maksettu omaishoidon tukea sekä järjestetty tilapäinen kotipalvelu tarpeen niin vaatiessa.


Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ottaen huomioon lapsen äidille maksetun omaishoidon tuen suuruuden sekä lapselle myönnetyt muut palvelut, ei näitä palveluja ja tukitoimia voitu pitää vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuina riittävinä palveluina. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lasta oli pidettävä palveluasumisen suhteen vaikeavammaisena henkilönä."


- Vrt. Kainuun soten päätökset: Jaakko on ns. vaikeavammainen. Silti Kainuun sote katsoi, että tehtävään pakotettuna nimetty omaishoitaja (ei sopimusta) riittää hoitamaan hänen auttamisen, hoivan ja hoitotehtävät.


Näin "sairaita" ovat Kainuun soten em. viranhaltijat. He tietävät mm. hallinto-oikeuden ennakkopäätökset.


Avohuollon ja laitoshoidon välinen rajanveto


"Vammaispalvelulain 8.2 §:n mukaan kunnalla ei ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein."


- Jaakon päivittäin riittävä huolenpito voidaan turvata avohuollon toimenpitein, hallinto-oikeuden lainvoiman saanut päätös 21.10.2020.


"Kunnalla ei siis ole ehdotonta palveluasumisen järjestämisvelvollisuutta, jos vaikeavammaisen henkilön kohdalla tarvitaan sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista jatkuvasti tai pitkäaikaisesti."


- Kainuun sote palkkasi 2017- 19 myös muita kuin ns. terv.huollon ammattilaisia vastaamaan Jaakon auttamisesta yksin työvuorossaan.


KHO 17.8.2016 T 3412:


"A on hakenut mm. vammaispalvelulainmukaista henkilökohtaista apua ja palveluasumista kotiin. Kunta hylkäsi palveluasumishakemuksen sillä perusteella, että A:n huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. Kunnan mukaan A:lla ei myöskään ole oikeutta henkilökohtaiseen apuun, koska hän on laitoshoidon tarpeessa eikä hänellä ole voimavaroja määritellä itse avun sisältöä ja toteutustapaa.


A valitti hallinto-oikeuteen vaatien, että hänelle myönnetään vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen.Hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja kumonnut ja palauttanut asian lautakunnalle palveluasumisen järjestämiseksi.Asiakirjoihin liitetyistä lääkärinlausunnoista käy ilmi, että A on saanut vuonna 2012 lukinkalvonalaisen kallonsisäisen verenvuodon. Verenvuodon sattuessa hän on ollut uimassa ja joutunut myös hukuksiin, mistä syystä hänelle on aiheutunut aivovaurio. A tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissa. Hän kykenee tuottamaan hieman puhetta ja liikkumisen apuna on pyörätuoli. Ravitsemus toteutuu pääasiassa PEG-ravitsemusletkun ja osin suun kautta. Lääkärintodistuksen mukaan PEG-ravitsemuksen toteuttaminen tai muut potilaan perushoitoon liittyvät toimet eivät vaadi sairaalatasoista hoitoa.


- Eivät tarvitse Jaakollakaan!!!!

- Hallinto-oikeus on myös todennut, että "asiakkaan päivittäinen avuntarve voidaan turvata avohuollon toimenpitein" kotona. On ollut kotona 5.12. 2017 lähtien ja käynyt sen jälkeen Kainuun keskussairaalassa yhden kerran osastohoidossa itsensä takia. Pari kertaa joutunut olemaan mukava, kun Kainuun sote ei ole turvannut riittäviä palveluja hänelle kotiinsa.


"Asiakirjoista ilmenevä selvitys A:n terveydentilasta, avun tarpeesta ja muista olosuhteista huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että A on vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen henkilö, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti.


A:n ei ole katsottava olevan jatkuvan laitoshoidon tarpeessa, koska hänen palvelutarpeisiinsa vastaaminen ei edellytä pääasiassa sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista jatkuvasti tai pitkäaikaisesti. A:n tarvitsema riittävä huolenpito on mahdollista turvata avohuollon toimenpitein. Näin ollen kunnan tulee järjestää A:lle vaikeavammaisen henkilön palveluasuminen. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen todeten vielä, että se seikka, että henkilö tarvitsee toisen henkilön apua ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti, ei välttämättä sulje häntä pois palveluasumisen piiristä. Vammaispalvelulain mukainen oikeus palveluasumiseen ei myöskään edellytä, että henkilö itse kykenisi määrittelemään tarvitsemansa avun ja tukitoimen tarpeen."


KHO 2013:6 Vuosikirjaratkaisu:


"Tapauksessa henkilöllä oli ollut huhtikuussa 2004 raju aivoverenvuoto, jonka jälkeen hän oli ollut kuukauden tehohoidossa. Henkilö oli täysin autettava. Hän pystyi istumaan muutamia tunteja mutta ei pystynyt kommunikoimaan eikä pyytämään apua soittokellolla. Henkilölle oli tehty pitkäaikainen laitoshoitopäätös. Kunta ei ollut suostunut järjestämään henkilölle vammaispalvelulain mukaista vaikeavammaisen henkilön palveluasumista ostopalveluna ryhmäkodissa.


Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan se, että henkilö tarvitsi toisen henkilön apua ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti ei välttämättä sulkenut häntä pois palveluasumisen piiristä. KHO huomioi lääkärinlausunnoista ja asiakirjoista saadun selvityksen henkilön sairaudesta ja hänen avuntarpeestaan. KHO:n ratkaisun mukaan kyseessä oli vaikeavammainen henkilö, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsi toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin runsaasti.


Henkilön ei katsottu olevan jatkuvan laitoshoidon tarpeessa, koska hänen palvelutarpeisiinsa vastaaminen ei edellyttänyt pääasiassa sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista jatkuvasti tai pitkäaikaisesti. Henkilön tarvitsema riittävä huolenpito oli mahdollista turvata avohuollon toimenpitein. Kunnan oli siten järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen."


KHO 2013:6 (Finlex)

Katso myös samaa asiaa koskevat ratkaisut:

KHO 2013:7 vuosikirjaratkaisu (Finlex)
KHO 12.4.2013 T 1283 (pdf 89 kt)


KHO 8.2.2011 T 279:


"Edunvalvoja haki vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen järjestämistä kotiin henkilökohtaisen avustajan avulla puolisolleen, joka on vuonna 2007 sairastunut äkillisesti aivoverenvuotoon, josta on seurannut aivoinfarkti. Henkilölle on aivoverenvuodon seurauksena tullut aivovaurio ja oikeanpuoleinen hemipareesioireisto. Hän ei pysty puhumaan ja kommunikoi hyvin vähän. Hän ottaa ajoittain katsekontaktia ja hymyilee. Hän pystyy istumaan pyörätuolissa ja kelaamaan vasemmalla kädellä muutaman työnnön ja vasemmalla jalalla potkuttelemaan. Hänellä on nielemisen häiriö siten, että ravinto menee PEG-letkun kautta. Hän tarvitsee avustamista kaikissa päivittäisissä toiminnoissa.


Kunnan viranhaltija on hylännyt hakemuksen, koska palveluasumisen järjestäminen henkilökohtaisen avustajan avulla ei turvaa vaikeavammaiselle henkilölle riittävää huolenpitoa.


Hallinto-oikeus totesi, että puoliso on pystynyt hoitamaan vaikeavammaista henkilöä kotihoidon avustamana ollessaan työstä vapaalla, viikonloppuisin ja iltaisin töiden jälkeen. Sekä palvelusuunnitelmassa että kuntoutusyhteenvedossa on katsottu A:lle eduksi palvelusasumiseen siirtyminen. Asiassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, että henkilön kohdalla tarvitaan siinä määrin jatkuvasti sellaisia sairaanhoidollisia toimia tai muuta erityisosaamista vaativaa hoitoa, ettei hänen hoitoaan ja huolenpitoaan olisi järjestettävissä kotiin.


Hallinto-oikeus arvioi esitetty selvitys huomioon ottaen, että kyseiselle henkilölle henkilökohtainen apu ja huolenpito sekä muut hänen tarvitsemansa palvelut on järjestettävissä vammaispalvelulain ja -asetuksen mukaisen palveluasumisen ja siihen liittyvien palvelujen avulla. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen."


Lähteet: THL ja Kynnys ry

Share